Logofilosofialla tarkoitetaan Viktor Franklin (1905-1997) luomaa filosofista teoriaa ihmisen olemassaolosta suhteessa ympäröivään todellisuuteen ja teoriaa ihmisen tajunnallisuuden rakenteesta ja toiminnasta. Logofilosofia on myös ihmisen ymmärtämistä henkisen ulottuvuuden näkökulmasta sekä hänen auttamistaan tästä näkökulmasta käsin.
Logofilosofia pyrkii ymmärtämään ja selittämään ihmisen olemassaolon monimuotoisuutta yleisesti ja samalla antamaan uusia välineitä jokaisen omaan tapaan ymmärtää omaa olemassaoloaan. Logofilosofian keskiössä on tarkoituksellisuus: elämän tarkoituksellisuus ylipäätään, jokaisen ihmisen oman elämän tarkoituksellisuus sekä hetkissä piilevät tarkoitukset. Tämän vuoksi Viktor Franklin logofilosofiaa voidaan kutsua tarkoituskeskeiseksi filosofiaksi.
Logofilosofia jakaantuu eksistenssianalyysiin ja logoterapiaan. Eksistenssianalyysi on ihmisen olemassaolon ja toiminnan ymmärtämistä, tulkitsemista ja selittämistä eksistentiaalis-fenomenologisen (filosofisen) teorian pohjalta. Myös logoterapia perustuu tähän eksistentiaalis-fenomenologiseen teoriapohjaan eli logofilosofiaan. Siksi logofilosofian opiskelu on ensiarvoisen tärkeää ja ensimmäinen askel logoterapian opiskelussa.